, ,

Au Pair

Multa on kyselty muutamaan otteeseen, että tekisin postausta au pairina työskentelystä joten saamanne pitää. Tämä teksti perutuu nyt täysin mun omiin kokemuksiin kahdessa erilaisessa perheessä, sekä läheisten ystävien kokemuksiin joita olen ollut vieressä seuraamassa. 

Some of my readers have been asking me to write a post about being an au pair. I'm writing only in Finnish this time cause I don't think my english readers are really interested in this and I'm too lazy to write it twice lol.

Hakuprosessi

Au pairiksihan voi hakeutua montaa eri kautta, ja mä valitsin niistä omaan korvaan fiksuimman kuuloisen reitin. Etsin siis oman perheeni itse netistä. Tähän on tarjolla useampia erilaisia nettisivuja, mä totesin parhaimmaksi AuPairWorldin ja TheBestAuPairin. Perthin perheeni löysin tuosta jälkimmäisestä. Mun parhaista kavereista toinen tuli järjestön kautta ja toinen tuttavan kautta. Järjestön kautta tulleella oli lähes puolta pienempi palkka meihin muihin verrattuina, ja hän työskenteli eniten. Hän kuitenkin oli tyytyväinen perheeseensä ja järjestöstä emme ikinä pahemmin edes puhuneet. Tutun kautta tulleella tuli paljon ongelmia perheessä ja hän vaihtoikin parin kuukauden jälkeen. Uusi perhe löytyi Facebook-ryhmästä. 

Mä siis ehdottomasti suosittelen perheen etsimistä itse netistä ilman järjestöjä. Järjestöt veloittavat erillisiä kuluja ja useimmissa tapauksissa voit saada vain yhden Matchin kerrallaan, eli et voi ns kilpailuttaa useampaa perhettä. Itse etsiessä oli kiva, kun sai jutella useampien perheiden kanssa ja sitten poimia sieltä itselleen sen sopivimman ja toivoa, että hekin valitsevat sinut. Sen jälkeen ei muutakun päivämäärä sopimaan ja lentojen ja viisumin hankintaan. Me aloitettiin viestittely T:n kanssa joskus helmikuussa ja muistaakseni ensimmäisen skypen jälkeen molemmat todettiin, että halutaan toisemme. Mähän lähdin välissä Skotlantiin, jonka aikana tekstailtiin kuulumisia silloin tällöin ja setvittiin päivämääriä ja muita juttuja. Lennon ostin kuitenkin vasta joskus heinäkuun lopulla ja lähtöhän oli lokakuun alussa.

Etsintää alottaessa kannattaa miettiä niitä omia kriiterejä perheen suhteen. Tärkeitä asioita omasta mielestä oli lasten ikä, työn sisältö, perheen kiinnostuksen kohteet ja vapaa-ajan vietto, sekä tottakai sijainti. Joistakin asioista tulee tottakai joustaa, mutta ei kaikesta. Esimerkiksi jos ehdottomasti haluat suurkaupunkiin ja nautit sellaisesta elämästä, niin ei kannata ehkä mitään farmilla keskellä outbackia asuvaa perhettä valita. Kaikista tärkeintä on kuitenkin että kemiat kohtaa perheen kanssa.


Minkälainen perhe?

Tämä on jokaisen henkilökohtaisesta mielipiteestä kiinni, että minkälaiseen perheeseen haluaa. Itselläni on nyt tosiaan kokemus kahdesta täysin erilaisesta perheestä ja eri-ikäisistä lapsista. Molemmissa perheissä vanhemmat olivat nuoria (kolmenkympin kummallakin puolen), joten meidän suhde kummassakin tapauksessa oli kaverillinen. Perthin perheessä lapsina toimi 6- ja 9vuotiaat pojat, kun taas Moranbahissa vuoden ikäinen tyttö. Molemmissa ehdottomasti puolensa. Perthissä plussaa oli se, että koulupäivän ajan olin vapaalla. Toisaalta taas illat menivät työskennellessä, joskus olin töissä jopa yhdeksään illalla. Moranbahissa taas minulla oli vauva koko päivän, siitä kun hän heräsi, siihen, että vanhemmat saapuivat töistä. Mulla kävi kuitenkin todella hyvä tuuri sen suhteen, että kyseinen taapero on aivan uskomaton nukkuja. Aamut sain rauhassa loikoilla sängyssä, sillä neiti harvemmin heräsi ennen yhdeksää/kymmentä. Vauvan kanssa plussaksi mainitsisin myös sen, että sä saat vapaasti päättää mitä tehdään milloinkin ja kukaan ei ole väittämässä vastaan tai saamassa raivokohtauksia siitä, että kun minä olisin halunnut sitä ja tätä ja ARGH. Jokainen isompien lapsien kanssa työskennellyt varmasti tietää tämän tunteen. :D Yhden lapsen kanssa oli myös se etu, että ei tarvitse selvitellä riitoja tai muuta. Vanhempien lasten kanssa plussaksi taas sanoisin sen, että niiden kanssa voi oikeasti tehdä muutakin kun leikkiä Peek-A-Boota tai käydä vaunukävelyillä. Muistan kuinka hauskaa meillä oli Perthin poikien kanssa pyörälenkeillä, vesipuistossa ja piirtäessä. Elikkä huomattavasti aktiivisempaa työtähän se oli. Plussaa on toki myös jos löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita vanhempienkin kanssa. Itse ainakin tykkäsin viettää aikaa perheideni kanssa myös vapaa-ajalla siloin tällöin.

Muistakaa myös se, että perheitä voi aina vaihtaa jos todellisuudessa kaikki ei sitten natsaakkaan. Mulla useampi kaveri on vaihtanut perhettä muutaman viikon/kuukauden jälkeen kun kemiat eivät vain kohdanneet tai perheellä olikun suurempia ongelmia omassa elämässä, joista au pairia ei oltu etukäteen varoitettu.


Ennen lähtöä

Suomesta käsinhän piti järjestää viisumi, ostaa lennot, hankkia vakuutus (suosittelen) ja mun kohdalla hoitaa autokoulun kakkosvaihe. Hankkiuduin myös eroon ylimääräisestä romusta kaappien pohjalta ja pakkasin koko Suomeen jäävän omaisuuteni muutamaan pahvilaatikkoon äitin nurkkiin. Muuten mulla ei tainnut muutaman lääkärikäynnin (esim rokotukset) ja rinkan etc ostamisen suhteen muuta järkkäiltävää olla. Tottakai yritin tehdä mahdollisimman paljon duunia, jotta matkakassa ei ihan nollaa näyttäisi lähtöpäivänä. Kaiken a ja o tässä vaiheessa mun mielestä on kyllä nauttia täysin siemauksin Suomesta ja omista rakkaista.



Saapuminen 

Kaikki aina kysyy, että miten voi valmistautua perheen tapaamiseen jne. Jos multa kysytään niin ei siihen voi valmistautua! Eikä tarvitsekaan. Mun kohdalla oli Suomesta lähdön ja Perthiin saapumisen välissä viikko Malesiassa, joten kerkesin siellä vähän rauhoittua ja selvitellä lähdön jättämiä fiiliksiä. Olin siis todella rennoilla fiiliksillä Perthin kentällä tapaamassa perhettä. Taisin nukkua koko lennonkin. Sama homma Moranbahiin saapuessa. Tänne tullessa oli vielä hauskaa se, että mä olin perheen ensimmäinen au pair. Perhe oli siis todella jännittynyt ja stressaantunut ja mä olin vaan ihan chill. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja ystävystyttiin nopeasti.

Australian päässä hoidettavia asioitakaan ei ollut mitenkään hurjasti. Pankkitilin avaaminen ja medicarekortin hankinta on ainoat jotka nyt pälkähti mieleen? Suomalaisena kaikki onneksi järjestyy melko iisisti.

Suurin focus onkin sitten perheen tapoihin tutustuessa ja työnkuvaan totutellessa. Itsellänihän ei ollut minkäänlaista kokemusta lastenhoidosta etukäteen, joten siinä oli hieman opeteltavaa, mutta kaikki sujui kyllä paremmin kuin hyvin. Pojat Perthissä tykästyivät muhun todella nopeasti ja sama vauvan kanssa Moranbahissa. 


Työ

Työnkuva taas riippuu täysin perheestä. Jotkut au pairit on lähinnä kodinhoitajia ja toisilla ainoa vastuu on lastenhoito. Tässä pitää jälleen itse miettiä, että minkälaiseen roolii haluaa ja työajat, sekä työnkuva tulee sopia selväksi etukäteen. Jotkut perheet/au pairit haluavat mustaa valkoisella, mutta mulla ei kyllä mitään virallisia sopimuksia kummankaan perheen kanssa tehty.

Omalla kohdalla pääpaino on aina ollut lasten hoidossa. Molemmissa perheissä kokkailin silloin tällöin, mutta en mitenkään säännöllisesti. Perthissä kotitöitä oli lasten pyykit, sekä lasten, että minun tilojen ylläpito. Silloin kun E oli poissa niin luonnollisesti hoidin enemmän siivoamista ja ruuanlaittoa. Moranbahissa taas työni oli lähes ainoastaan vauvan hoitoa. Kerran pari viikossa saatoin imuroida/moppailla, mutta siinäpä se.



Vapaa-aika

Mä pidin ainakin ehdottamana sitä, että menen perheeseen, jossa saan vapaat viikonloput. Viikonloput on kuitenkin se aika kun suurin osa kavereistakin on vapaalla, joten on helpompi sitten tehdä asioita ja reissailla kun on seuraa. Perthissähän mulla oli myös päivät vapaana, kun pojat oli koulussa, mutta viikolla taas illat työskentelin yleensä sen verran myöhään, ettei siinä enää mitään sen jälkeen kerennyt/jaksanut. Moranbahissa taas illat olivat vapaat joten pääsin rauhassa näkemään kavereita, käymään salilla tai lenkillä jne. Moranbahissa sain viikon loman, kun perhe lähti reissuun muualle. Perthissä taas taisin työskennellä melko pitkälti koko ajan, välillä saatoin saada pitkän viikonlopun vapaaksi etc. Koululomat siis työskentelin normaalisti.



Palkkaus

Palkkahan se aina kaikkia kiinnostaa. Mä sain palkkaa Perthissä ensin 200$/viikko ja sitten 250$, kun E lähti kahdeksi kuukaudeksi pois ja mulla oli enemmän vastuuta. Moranbahissa sain alusta asti 250$/viikko. Anna sai ensimmäisessä saman, toisessa meni tuntien mukaan ja kolmannessa 200$. Linda, joka oli järjestön kautta sai 150$, vaikka työskenteli huomattavasti meitä muita enemmän. Kyseessä oli siis järjestön määräämä palkkaus. Elikkä niinkuin näkyy niin palkka todella riippuu perheestä ja työnmäärästä. Itse en tyytyisi 200$ pienempään summaan Australiassa. 



Asumismuoto ja rajoitukset

Au pairin ideahan on se, että asut perheen kanssa samassa talossa. Jokaisella au pairilla on siis oma makuuhuone, ja parhaassa tapauksessa jopa oma kylpyhuone (niinkuin mulla Perthissä). Perthissä mulla oli myös oma auto, Moranbahissa sain käyttää perheen autoja silloin kun he eivät niitä tarvinneet. 

Jotkut au pairit saa perheiltä erinäisiä rajoituksia, kuten kotiintuloaikoja, rajoituksia vieraiden tuomisesta etc. Mun kohdalla ei tälläisiä oikeastaan ollut. Aluksi kysyin aina kavereiden kylään tuomisesta, mutta muutaman kuukauden jälkeen mun kaverit lähinnä tuli ja meni miten tykkäs ja se oli kummallekin perheelle täysin ok. Muista kerran Perthissä, kun olin laittanut T:lle viestiä siitä saako Anna tulla meille yöksi, ja hänen vastaus oli jotain "No tottakai saa, miksi edes kysyt!". 



Ruokailu

Ruokailu hoituu myös perheen kanssa, ja au pairilla pitäisi olla täysi vapaus jääkaapin sisältöön. Perthissä koin välillä vähän hankalaksi pyytää mitään kaupasta, ja jouduin enemmän tyytymään syömään sitä mitä kaapista löytyi. Tämä välillä vähän otti päähän, sillä välillä tuntui, ettei perhe ollenkaan miettinyt mun ruokailutottumuksia kauppareissuillaan. Moranbahissa taas tilanne oli täysin toinen. Sain käydä itse kaupassa tai laittaa listaan mitää ikinä mieli teki ja toiveet toteutettiin kyllä jokaisen kauppareissun yhteydessä.  

Muutamaan otteeseen kävin kummankin perheen kanssa ulkona syömässä, jolloin vanhemmat maksoivat myös  minun ruokani, niinkuin kuuluisikin. Kavereiden kanssa ulkonasyömiset menee kyllä sitten omasta pussista.



Yhteenveto

Kokonaisuudessa mun molemmat au pair kokemukset oli todella positiivisia. Joitain pieniä miinuksia oli kummassakin perheessä, ja useampaan kertaan jouduin laskemaan kymmeneen, etten avaa suutani joistain asioista. Niinkuin olen aiemminkin maininnut, niin au pairin duuni on vähän ristiriitaista. Toisaalta se on todella chilliä ja ei tunnu työltä, mutta toisaalta se osaa olla henkisesti todella rankkaa ja hermoja raastavaa. Itselläni on nyt au pair aikoja 9 kuukautta takana, ja en kyllä voi uskoa että jaksoin näin pitkään. Mulla iski viime viikolla yksi päivä tajuntaan, että hitto vie enää mä en ole au pair, ja vedin kyllä sellaset voiton tanssit J:n etupihalla, että toinen sai varmaan hävetä silmät päästään.

Mä olen muutamaan otteeseen ehkä katunut jonkin verran sitä, että otin tän toisenkin au pair duunin. Toki tää tarjos mulle mun viisumin, mutta olisin kyllä voinut tehdä jotain mielenkiintoisempaa ja parempi palkkaista duunia tämänkin ajan. Toisaalta taas tästä toisesta perheestä tuli mulle ehkä vielä läheisempi kuin edellisestä, ja olen todella iloinen, että heidät olen tavannut. 

Joka tapauksessa suosittelen kyllä jokaiselle joka on tätä työtä harkinnut ja on siitä oikeasti kiinnostunut. Todella hyvä keino lähteä maailmalle ja päästä tutustumaan uuteen kulttuuriin ihan paikallisten näkökulmasta.

Multa jäi nyt varmaan vaikka millä mitalla juttuja tästä tekstistä uupumaan, joten jos jollakin on vielä kysymyksiä niin heittäkää vaan kommenttiboksiin niin mä vastailen. :)

12 comments

  1. Kiitos! ♥ tää tiivisti toosi hyvin vastauksia semmosiinki kysymyksii mitä en ois osannu kysyä, vaikka parusjuttuja onki! Innolla jään seurailee sun tuleviaki seikkailuja ja toivottavasti lähen tästä ite talsiin Australian mannerta perässä: ))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla että oli apua. :) Jos tulee muita postaustoiveita mieleen niin laita vaan niin yritän toteutella parhaani mukaan. :)

      Delete
  2. Moikka! Oon ite lähdössä kesällä au pairiks Australiaan ja haluisin kysyä, että miten hoidit tuon pankkitilin ja medicarekortin? Menitkö vain paikan päälle kyselemään ja miten suhun suhtauduttiin? :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan vaan toimistoon kävelemällä, eipä siinä kukaan mitenkään suhtautunut, ihan perusduuniahan se niille on :D Ota mukaan kopio viisumista ja passi.

      Delete
  3. Moi! Ja kiitos tosi paljon, oon ite kans miettinyt australiaan au pairiksi lähtöä :) Sellanen kysymys olis, että paljonko sulla oli omia säästöjä sinne mennessä? ja onko ne riittäneet?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! Mulla oli tilillä jotain muistaakseni joku reilu tonni euroja ja niitä en missään vaiheessa oikeasti tarvinnut. Käytin niitä sillon tällöin joihinkin pieniin extrajuttuihin ja sitten ostin uuden kameran ja helvetin kallii samsoniten matkalaukun, joten ilman näitäkib säästöjä olisin pärjännyt ihan huoletta. :D Tottakai rahaa tulee olla hätävararahastoksi ainakin tullessa. :) Saanko udella, että minkä takia haluat juuri au pairiksi?

      Delete
    2. Okei ja kiitos vastauksesta! :) Au pairiksi haluun siks koska se on mun mielestä "helppo" tapa lähtee ulkomaille niin että ei kuitenka oo ihan yksin. Ja koska tykkään tosi paljon kaikista lapsista ni luulen et viihtyisin au pairina :) oon kyllä ajatellu olla aupparina vaan sen 6kk ja sitte mahollisesti jäisin matkustelemaan/tekemään muita hommia

      Delete
    3. Okei, kuhan se au pair duuni itsessään kiinnostaa niin antaa palaa. Muitakin vaihtoehtoja nimittäin on hurjasti, eli aupparointiin ei kannata itseään välttämättä sitoa, ainakaan liian pitkäksi aikaa. Onnea matkaan :)

      Delete
  4. Moikka! Mainitsit tuossa lopussa, että se toinen pesti tarjos sulle viisumin. Oliko se siis sellaisellä syrjäisemmällä alueella? Ne säännöt on toki tiukentuneet, eikä au pairin hommaa enää lasketa..

    Paljonko sulla oli tunteja viikossa? Oon yrittänyt selvittää pitääkö palkasta maksaa veroja yms käytännön asioita ja netistä löytää paljon eri tietoa. Mutta jos on yli 18v ja tekee yli 30h, niin sitten perheen pitäisi maksaa superia. Mikä ei oo kyllä paljon, mutta silti pieni velvoite heiltä. Ja sellainenkin on kuin workers compensation, joka vakuuttaa sut töissä loukkaantumisen varalta. Ei oo kallis maksu, mutta ainakaan mun perhe ei paljoa korvaansa hetkauttanut kun kysyin siitä. Toki on omat matkavakuutukset, mutta miksei ottais jotain 50/100 dollarin (6kk/12kk) vakuutusta varalta kun se korvaa varmaan joiltain osin eri asioita.

    Itse löysin perheen kans netin kautta, mutta tiettyjen ongelmien noustessa ja loputtoman suon setvimistä tiedon perässä, tuntuu välillä että on niillä agencyilläkin puolensa..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, perhe asui pienessä kaivoskylässä ja tämän lisäksi heillä oli myös pieni karjatila. Oikeassa olet, au pairin pesti ei nykyään virallisesti kelpaa kakkosvuoden viisumi työksi.

      Tunneista en nyt tarkalleen osaa sanoa, mutta Perthissä se meni suunnilleen niin, että aamulla olin töissä jonkun pari tuntia kun valmistelin pojat kouluun ja vein heidät sinne. Joinain päivinä viikossa tuli sitten tehtyä kotitöitä poikien koulussa ollessa ja sitten vietin taas useamman tunnin heidän kanssaan koulun jälkeen. Oikeastaan nukkumaanmeno aikaan asti. Pojat oli koulussa kello 9-15 ja menivät nukkumaan jossain kahdeksan pintaan. Siitä voi sitten laskeskella. :) Moranbahissa taas olin töissä aamulla heräämisestä noin viiteen-kuuteen illalla. Viikonloput oli molemmissa perheissä vapaita.

      Me ei maksettu veroja tai muitakaan kuluja Perthin perheen kanssa, mutta Moranbahissa maksettiin superit. Veroja ei siellä maksettu sen vuoksi, että olin oikeutettu taxfree thresholdiin, eli minun ei tarvinnut maksaa veroja ennen kuin tienasin yli $18 000 vuodessa. Nykyään tämä laki on muuttunut, ja veroja tulee maksaa jokaiseseta ansaitusta dollarista. Useimmissa au pair töissä ei makseta veroja, vaan hommat menee harmaan talouden puolelle. Eli käytännössä se on ihan itsestäsi ja perheestä kiinni, miten haluat homman hoitaa. Workers compensationista en ole koskaan kuullutkaan, ja itse en turhaan makselisi useita eri vakuutuksia.

      Mitä ongelmia sinulla on perheen kanssa tullut? Toki joillekin sen agency on tarpeellinen, mutta itse koin ajatuksen siitä sen täysin turhaksi.

      Delete
    2. Heips!

      Kiitti vastauksesta. Musta eri vakuutukset ei olisi turhat, koska mä oon maksanut satoja euroja omasta matkavakuutuksesta ja perheelle workers compensation ei tosiaan paljoa kustantaisi monelta kuukaudelta, ja se mun ymmärtääkseni korvaa ihan muuta kuin omat vakuutus, esim:

      "The policy will insure your business against the cost of the support your injured worker might receive.

      These can include:

      weekly benefits
      medical and hospital expenses
      rehabilitation services
      certain personal items (eg clothing, spectacles, if damaged in a work related accident)
      a lump sum payment for death or permanent impairment"

      Eli jos joku au pairiksi ryhtyvä sattuu lukeen tämän, niin kannattaa ainakin ehdotta tuota, koska musta siitä on paljon etua perheelle. Ja aina kannattaa varuilta ottaa tollanen koska hinnat ei ole korkeat...

      Ei mulla oikeastaan muuta ongelmaa ole kuin se, että kaikki pitää tehdä pimeenä eikä ne halua maksaa superia tai ottaa tuota workers compensationia. Uskoisin, että jos jotain sattuis niin siinä sit kärsis vaan itse kustannukset. Ja vaikkakin tulis tax free threshold tämänkin vuoden puolella, niin pitäis ne tulot silti ilmoittaa.

      Kyllä mä luultavasti edelleen oisin omatoimisuuden puolella, koska Englantiin hotellitöihin mennessä tuntui Alliansin nuorisovaihdon maksut aika turhilta. Mutta jos yhtään tuntuu, että haluaa turvata omaa selustaa, niin musta kannattaa yrittää jutella perheen kanssa ja selvittää asiat. :)

      Delete
    3. Niin, nämähän ovat nyt ihan makuasioita. Itse pysyn edelleen kannassani, ja sanon että yksi vakuutus kyllä riittää kunhan korvaus on tarpeeksi kattava. Oma vakuutukseni olisi nimittäin kattanut kaiken tuossa mainitsemasi, paitsi weekly benefits, josta en ole nyt aivan varma mitä tuolla tarkoitetaan tässä yhteydessä.

      Mutta oikeassa olet siinä, ettei se kallis ole joten voihan sen ottaa jos se tekee olon turvallisemmaksi. Itse olen sen verran huoleton, etten jaksa liian monista asioist stressailla. :) Ja niinkun mainitsin, suurin osa au pair hommista tehdään pimeästi, joten sellaisen perheen löytäminen joka haluaa asiat virallisesti hoitaa voi olla hankalampaa. Ei toki mahdotonta.

      Delete