, ,

Au Pair

Multa on kyselty muutamaan otteeseen, että tekisin postausta au pairina työskentelystä joten saamanne pitää. Tämä teksti perutuu nyt täysin mun omiin kokemuksiin kahdessa erilaisessa perheessä, sekä läheisten ystävien kokemuksiin joita olen ollut vieressä seuraamassa. 

Some of my readers have been asking me to write a post about being an au pair. I'm writing only in Finnish this time cause I don't think my english readers are really interested in this and I'm too lazy to write it twice lol.

Hakuprosessi

Au pairiksihan voi hakeutua montaa eri kautta, ja mä valitsin niistä omaan korvaan fiksuimman kuuloisen reitin. Etsin siis oman perheeni itse netistä. Tähän on tarjolla useampia erilaisia nettisivuja, mä totesin parhaimmaksi AuPairWorldin ja TheBestAuPairin. Perthin perheeni löysin tuosta jälkimmäisestä. Mun parhaista kavereista toinen tuli järjestön kautta ja toinen tuttavan kautta. Järjestön kautta tulleella oli lähes puolta pienempi palkka meihin muihin verrattuina, ja hän työskenteli eniten. Hän kuitenkin oli tyytyväinen perheeseensä ja järjestöstä emme ikinä pahemmin edes puhuneet. Tutun kautta tulleella tuli paljon ongelmia perheessä ja hän vaihtoikin parin kuukauden jälkeen. Uusi perhe löytyi Facebook-ryhmästä. 

Mä siis ehdottomasti suosittelen perheen etsimistä itse netistä ilman järjestöjä. Järjestöt veloittavat erillisiä kuluja ja useimmissa tapauksissa voit saada vain yhden Matchin kerrallaan, eli et voi ns kilpailuttaa useampaa perhettä. Itse etsiessä oli kiva, kun sai jutella useampien perheiden kanssa ja sitten poimia sieltä itselleen sen sopivimman ja toivoa, että hekin valitsevat sinut. Sen jälkeen ei muutakun päivämäärä sopimaan ja lentojen ja viisumin hankintaan. Me aloitettiin viestittely T:n kanssa joskus helmikuussa ja muistaakseni ensimmäisen skypen jälkeen molemmat todettiin, että halutaan toisemme. Mähän lähdin välissä Skotlantiin, jonka aikana tekstailtiin kuulumisia silloin tällöin ja setvittiin päivämääriä ja muita juttuja. Lennon ostin kuitenkin vasta joskus heinäkuun lopulla ja lähtöhän oli lokakuun alussa.

Etsintää alottaessa kannattaa miettiä niitä omia kriiterejä perheen suhteen. Tärkeitä asioita omasta mielestä oli lasten ikä, työn sisältö, perheen kiinnostuksen kohteet ja vapaa-ajan vietto, sekä tottakai sijainti. Joistakin asioista tulee tottakai joustaa, mutta ei kaikesta. Esimerkiksi jos ehdottomasti haluat suurkaupunkiin ja nautit sellaisesta elämästä, niin ei kannata ehkä mitään farmilla keskellä outbackia asuvaa perhettä valita. Kaikista tärkeintä on kuitenkin että kemiat kohtaa perheen kanssa.


Minkälainen perhe?

Tämä on jokaisen henkilökohtaisesta mielipiteestä kiinni, että minkälaiseen perheeseen haluaa. Itselläni on nyt tosiaan kokemus kahdesta täysin erilaisesta perheestä ja eri-ikäisistä lapsista. Molemmissa perheissä vanhemmat olivat nuoria (kolmenkympin kummallakin puolen), joten meidän suhde kummassakin tapauksessa oli kaverillinen. Perthin perheessä lapsina toimi 6- ja 9vuotiaat pojat, kun taas Moranbahissa vuoden ikäinen tyttö. Molemmissa ehdottomasti puolensa. Perthissä plussaa oli se, että koulupäivän ajan olin vapaalla. Toisaalta taas illat menivät työskennellessä, joskus olin töissä jopa yhdeksään illalla. Moranbahissa taas minulla oli vauva koko päivän, siitä kun hän heräsi, siihen, että vanhemmat saapuivat töistä. Mulla kävi kuitenkin todella hyvä tuuri sen suhteen, että kyseinen taapero on aivan uskomaton nukkuja. Aamut sain rauhassa loikoilla sängyssä, sillä neiti harvemmin heräsi ennen yhdeksää/kymmentä. Vauvan kanssa plussaksi mainitsisin myös sen, että sä saat vapaasti päättää mitä tehdään milloinkin ja kukaan ei ole väittämässä vastaan tai saamassa raivokohtauksia siitä, että kun minä olisin halunnut sitä ja tätä ja ARGH. Jokainen isompien lapsien kanssa työskennellyt varmasti tietää tämän tunteen. :D Yhden lapsen kanssa oli myös se etu, että ei tarvitse selvitellä riitoja tai muuta. Vanhempien lasten kanssa plussaksi taas sanoisin sen, että niiden kanssa voi oikeasti tehdä muutakin kun leikkiä Peek-A-Boota tai käydä vaunukävelyillä. Muistan kuinka hauskaa meillä oli Perthin poikien kanssa pyörälenkeillä, vesipuistossa ja piirtäessä. Elikkä huomattavasti aktiivisempaa työtähän se oli. Plussaa on toki myös jos löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita vanhempienkin kanssa. Itse ainakin tykkäsin viettää aikaa perheideni kanssa myös vapaa-ajalla siloin tällöin.

Muistakaa myös se, että perheitä voi aina vaihtaa jos todellisuudessa kaikki ei sitten natsaakkaan. Mulla useampi kaveri on vaihtanut perhettä muutaman viikon/kuukauden jälkeen kun kemiat eivät vain kohdanneet tai perheellä olikun suurempia ongelmia omassa elämässä, joista au pairia ei oltu etukäteen varoitettu.


Ennen lähtöä

Suomesta käsinhän piti järjestää viisumi, ostaa lennot, hankkia vakuutus (suosittelen) ja mun kohdalla hoitaa autokoulun kakkosvaihe. Hankkiuduin myös eroon ylimääräisestä romusta kaappien pohjalta ja pakkasin koko Suomeen jäävän omaisuuteni muutamaan pahvilaatikkoon äitin nurkkiin. Muuten mulla ei tainnut muutaman lääkärikäynnin (esim rokotukset) ja rinkan etc ostamisen suhteen muuta järkkäiltävää olla. Tottakai yritin tehdä mahdollisimman paljon duunia, jotta matkakassa ei ihan nollaa näyttäisi lähtöpäivänä. Kaiken a ja o tässä vaiheessa mun mielestä on kyllä nauttia täysin siemauksin Suomesta ja omista rakkaista.



Saapuminen 

Kaikki aina kysyy, että miten voi valmistautua perheen tapaamiseen jne. Jos multa kysytään niin ei siihen voi valmistautua! Eikä tarvitsekaan. Mun kohdalla oli Suomesta lähdön ja Perthiin saapumisen välissä viikko Malesiassa, joten kerkesin siellä vähän rauhoittua ja selvitellä lähdön jättämiä fiiliksiä. Olin siis todella rennoilla fiiliksillä Perthin kentällä tapaamassa perhettä. Taisin nukkua koko lennonkin. Sama homma Moranbahiin saapuessa. Tänne tullessa oli vielä hauskaa se, että mä olin perheen ensimmäinen au pair. Perhe oli siis todella jännittynyt ja stressaantunut ja mä olin vaan ihan chill. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja ystävystyttiin nopeasti.

Australian päässä hoidettavia asioitakaan ei ollut mitenkään hurjasti. Pankkitilin avaaminen ja medicarekortin hankinta on ainoat jotka nyt pälkähti mieleen? Suomalaisena kaikki onneksi järjestyy melko iisisti.

Suurin focus onkin sitten perheen tapoihin tutustuessa ja työnkuvaan totutellessa. Itsellänihän ei ollut minkäänlaista kokemusta lastenhoidosta etukäteen, joten siinä oli hieman opeteltavaa, mutta kaikki sujui kyllä paremmin kuin hyvin. Pojat Perthissä tykästyivät muhun todella nopeasti ja sama vauvan kanssa Moranbahissa. 


Työ

Työnkuva taas riippuu täysin perheestä. Jotkut au pairit on lähinnä kodinhoitajia ja toisilla ainoa vastuu on lastenhoito. Tässä pitää jälleen itse miettiä, että minkälaiseen roolii haluaa ja työajat, sekä työnkuva tulee sopia selväksi etukäteen. Jotkut perheet/au pairit haluavat mustaa valkoisella, mutta mulla ei kyllä mitään virallisia sopimuksia kummankaan perheen kanssa tehty.

Omalla kohdalla pääpaino on aina ollut lasten hoidossa. Molemmissa perheissä kokkailin silloin tällöin, mutta en mitenkään säännöllisesti. Perthissä kotitöitä oli lasten pyykit, sekä lasten, että minun tilojen ylläpito. Silloin kun E oli poissa niin luonnollisesti hoidin enemmän siivoamista ja ruuanlaittoa. Moranbahissa taas työni oli lähes ainoastaan vauvan hoitoa. Kerran pari viikossa saatoin imuroida/moppailla, mutta siinäpä se.



Vapaa-aika

Mä pidin ainakin ehdottamana sitä, että menen perheeseen, jossa saan vapaat viikonloput. Viikonloput on kuitenkin se aika kun suurin osa kavereistakin on vapaalla, joten on helpompi sitten tehdä asioita ja reissailla kun on seuraa. Perthissähän mulla oli myös päivät vapaana, kun pojat oli koulussa, mutta viikolla taas illat työskentelin yleensä sen verran myöhään, ettei siinä enää mitään sen jälkeen kerennyt/jaksanut. Moranbahissa taas illat olivat vapaat joten pääsin rauhassa näkemään kavereita, käymään salilla tai lenkillä jne. Moranbahissa sain viikon loman, kun perhe lähti reissuun muualle. Perthissä taas taisin työskennellä melko pitkälti koko ajan, välillä saatoin saada pitkän viikonlopun vapaaksi etc. Koululomat siis työskentelin normaalisti.



Palkkaus

Palkkahan se aina kaikkia kiinnostaa. Mä sain palkkaa Perthissä ensin 200$/viikko ja sitten 250$, kun E lähti kahdeksi kuukaudeksi pois ja mulla oli enemmän vastuuta. Moranbahissa sain alusta asti 250$/viikko. Anna sai ensimmäisessä saman, toisessa meni tuntien mukaan ja kolmannessa 200$. Linda, joka oli järjestön kautta sai 150$, vaikka työskenteli huomattavasti meitä muita enemmän. Kyseessä oli siis järjestön määräämä palkkaus. Elikkä niinkuin näkyy niin palkka todella riippuu perheestä ja työnmäärästä. Itse en tyytyisi 200$ pienempään summaan Australiassa. 



Asumismuoto ja rajoitukset

Au pairin ideahan on se, että asut perheen kanssa samassa talossa. Jokaisella au pairilla on siis oma makuuhuone, ja parhaassa tapauksessa jopa oma kylpyhuone (niinkuin mulla Perthissä). Perthissä mulla oli myös oma auto, Moranbahissa sain käyttää perheen autoja silloin kun he eivät niitä tarvinneet. 

Jotkut au pairit saa perheiltä erinäisiä rajoituksia, kuten kotiintuloaikoja, rajoituksia vieraiden tuomisesta etc. Mun kohdalla ei tälläisiä oikeastaan ollut. Aluksi kysyin aina kavereiden kylään tuomisesta, mutta muutaman kuukauden jälkeen mun kaverit lähinnä tuli ja meni miten tykkäs ja se oli kummallekin perheelle täysin ok. Muista kerran Perthissä, kun olin laittanut T:lle viestiä siitä saako Anna tulla meille yöksi, ja hänen vastaus oli jotain "No tottakai saa, miksi edes kysyt!". 



Ruokailu

Ruokailu hoituu myös perheen kanssa, ja au pairilla pitäisi olla täysi vapaus jääkaapin sisältöön. Perthissä koin välillä vähän hankalaksi pyytää mitään kaupasta, ja jouduin enemmän tyytymään syömään sitä mitä kaapista löytyi. Tämä välillä vähän otti päähän, sillä välillä tuntui, ettei perhe ollenkaan miettinyt mun ruokailutottumuksia kauppareissuillaan. Moranbahissa taas tilanne oli täysin toinen. Sain käydä itse kaupassa tai laittaa listaan mitää ikinä mieli teki ja toiveet toteutettiin kyllä jokaisen kauppareissun yhteydessä.  

Muutamaan otteeseen kävin kummankin perheen kanssa ulkona syömässä, jolloin vanhemmat maksoivat myös  minun ruokani, niinkuin kuuluisikin. Kavereiden kanssa ulkonasyömiset menee kyllä sitten omasta pussista.



Yhteenveto

Kokonaisuudessa mun molemmat au pair kokemukset oli todella positiivisia. Joitain pieniä miinuksia oli kummassakin perheessä, ja useampaan kertaan jouduin laskemaan kymmeneen, etten avaa suutani joistain asioista. Niinkuin olen aiemminkin maininnut, niin au pairin duuni on vähän ristiriitaista. Toisaalta se on todella chilliä ja ei tunnu työltä, mutta toisaalta se osaa olla henkisesti todella rankkaa ja hermoja raastavaa. Itselläni on nyt au pair aikoja 9 kuukautta takana, ja en kyllä voi uskoa että jaksoin näin pitkään. Mulla iski viime viikolla yksi päivä tajuntaan, että hitto vie enää mä en ole au pair, ja vedin kyllä sellaset voiton tanssit J:n etupihalla, että toinen sai varmaan hävetä silmät päästään.

Mä olen muutamaan otteeseen ehkä katunut jonkin verran sitä, että otin tän toisenkin au pair duunin. Toki tää tarjos mulle mun viisumin, mutta olisin kyllä voinut tehdä jotain mielenkiintoisempaa ja parempi palkkaista duunia tämänkin ajan. Toisaalta taas tästä toisesta perheestä tuli mulle ehkä vielä läheisempi kuin edellisestä, ja olen todella iloinen, että heidät olen tavannut. 

Joka tapauksessa suosittelen kyllä jokaiselle joka on tätä työtä harkinnut ja on siitä oikeasti kiinnostunut. Todella hyvä keino lähteä maailmalle ja päästä tutustumaan uuteen kulttuuriin ihan paikallisten näkökulmasta.

Multa jäi nyt varmaan vaikka millä mitalla juttuja tästä tekstistä uupumaan, joten jos jollakin on vielä kysymyksiä niin heittäkää vaan kommenttiboksiin niin mä vastailen. :)

, , , , ,

Sinä olet sellainen, ole siinä lähellä, ota mua kädestä, sinä ymmärrät minua.



Lähetin tossa juuri viisumihakemuksen käsiteltäväksi, joten ajattelin että nyt olisi sopiva hetki tehdä pientä listaa asioista joita olen ikävöinyt Suomesta viime aikoina. Jostain kumman syystä tästä tuli hieman ruokapainotteinen, mutta menkööt. Niin ja jätin ihan tarkoituksella perus perhe/ystävät/etc väliin, koska se nyt on aika ilmiselvää. Ja kuvathan on viime kesältä Nurmeksesta.

I just submitted my new visa application so I thought it would be a good time to make a little list what I miss from Finland. These are just on top of my head at the moment so obviously there is more than this. And I didn't mention my friends/family etc cause I think that's pretty obvious. So most of it is food, lol. Oh yeah and pictures are from last summer in Nurmes, Finland.

--

Rahka. Rahka. Rahka. Rahka. Ja vielä kerran rahka. Tän perään on melkeen itketty kuule.

Quark. If you don't know what this is, google. I've honestly been close to tears when thinking about it.

Karjalanpiirakat. Itsetehdyt eritoten.

Karelian pastries. These are traditional Finnish pastries made out of rice pudding and rye. Yum!

Ruisleipä!! Tää nyt ei ollut varmaan mikään suuri yllätys. Täällä Moranbahissa on vielä pahentunut ruisleivän kaipuu, sillä Perthissä sain sentään haettua näkkäriä Ikeasta.

Rye bread. Seriously, the bread you call rye bread here is far from real rye bread. Tears, again.


Fazerin mansikka vanilija suklaa. Siis anteeksi kuinka? Oon tainnut syödä tätä kerran elämässäni, mutta yks päivä se tuli randomina mieleen ja nyt en saa sitä päästä millään. Huoh. Onneks äiti on lähettänyt mulle sinistä ja geishaa pariin otteeseen. 

Fazer chocolate. Finnish chocolate just happens to be the best in the world. Don't even try to disagree with this.

VUOHENJUUSTO. Täältä ei saa kun ihan paskaa vuohenjuustoa ja järkyttävään hintaan. Varmaan parempiakin jostain erikoiskaupoista löytyisi, mutta ne menee kyllä sitten jo aupparin budjetin ulkopuolelle.

Goats cheese. And I mean the proper one. You can get some shit that they call goats cheese here but that's just disgusting (and still hell expensive).

Aktiivikuntoutuksen sali + fysioterapia. 

My gym and physiotherapist back home.


Se että olisin enemmän läsnä mun läheisten elämässä. 

Being there (and I mean in person) for my friends and family.

Kokkailut ja kahvittelut mummilla.

Hanging out with my grandma. I just love and miss her so much! I used to see her at least once or twice a week.

Kunnollinen raejuusto, täällä saa vaan ihme mössöä.

Finnish cottage cheese. You can get cottage cheese here as well and it's alright, just completely different.



Lämminsavulohi

Smoked salmon. The hotsmoked (whatever) I mean. I used to eat it in Finland all the time. Here I've seen it once.

Töissä käyminen. Au pair duunit ei pahemmin oikealta työltä tunnu. Tai siis miten tän nyt selittäis. Se todellakin osaa olla kovaa ja väsyttävää työtä, mutta silti se ei varsinaisesti töissäkäynniltä tunnu. Onneks nää on nyt tällä kertaaa ohi.

Working. Being an au pair doesn't really feel like a job all the time. Don't get me wrong, it can be exhausting and you really do have to work but it's just different.

Etäisyydet. Suomessa on tottunut siihen, että jos jokin paikka on 4 tunnin ajomatkan päässä se on iäisyys. Täällä 10 tunnin ajon päässä oleva paikka on kuin kulman takana.

The fact that everything is so close. In Finland if something was 4 hours away it was so far. Here if something is 10 hours away it's considered on the neighborhood lol.


, , ,

Last one from Moranbah

Heippa! Meillä on vihdoinkin jonkin verran selvinnyt suunnitelmat. Päätettiin nyt vastaanottaa yksi työtarjous yhdestä hotellista. Kylä on nimeltää Kingaroy ja sijaitsee vajaan kolmetunnin ajomatkan päässä Brisbanesta/Sunshine coastilta. Paikassa on tällähetkellä kaksi suomalaista backpackeria joiden kanssa juttelin eilen puhelimessa ja ihan hyvältä vaikuttaa koko homma. Siellä ois tarkoitus sitten hengailla seuraavat pari kuukautta ja kartuttaa matkakassaa. 

Hey! We have finally locked up some plans. So we are flying to Brisbane on saturday and then we will start a new job in Kingaroy at some point next week. The job is an all-rounder in a hotel so we are pretty excited! We are probably staying there couple of months and then start traveling for a while. 


Buukattiin äsken lauantaille lento, joten siihen asti pitäisi vielä harrastaa tylsyyskuolemaa Moranbahissa. Annahan on vielä töissä ja J:llä on opiskelujuttuja hoidettavana joten kummallakaan ei ole pahemmin aikaa mulle. :( Ja niinkuin olen vissiin aiemminkin tehnyt selväksi, niin tää Moranbah ei ole mikään aktiviteettien keidas. Huomiselle on aikataulutettu yksi kahvittelu L:n kanssa ja siinäpä se. :D Jos perjantaina on hyvä keli saatan raahata itseni altaalle ja unelmoida rusketuksesta. 

So I've been just hanging out here in Moranbah this week. Like I said before our new au pair came on the weekend so I moved to J's place for awhile. I have mentioned before that there is not much to do in Moranbah so I've been a bit bored but yeah what can you do. Tomorrow I'll meet L for a coffee date but that's it I guess lol. 


Kuvat on viime perjantailta, jolloin oli mun viimeinen päivä vauvan kanssa. Mentiin puistoon Annan ja pikkuisen kanssa ja meillä oli todella kiva päivä. Mulla on jo nyt ikävä mun vauvaa, mutta ehkäpä me vielä tavataan joskus. Onneksi se uusi au pair oli todella kiva, joten tiedän, että pikkuisella on kaikki hyvin. Käytiin illast vielä perheen ja Annan kanssa ulkona syömässä ja meillä oli todella kiva ilta. Hyvästit kävin vielä sanomassa eilen illalla, koska luulin, että lennetään pois jo huomenna. En voi muuta sanoa kuin, että en olisi voinut parempaa perhettä toimia jolle työskennellä au pairina. Aivan ihania ihmisiä ja hyvä kokemus kokonaisuudessa.

The pictures are from friday, my last day with lil one. We went to the park with Anna and had really good time together. I really miss her already. Maybe I'll see her again at some point tho. Luckily the new au pair was a really nice girl so I don't have to worry about that. We went for a dinner with my host family and Anna on friday night. It was kind of a goodbye thing but I still visited them last night to say the last goodbye before I leave Moranbah. I can't say anything else than that I really had an amazing experience with them and will always hold them in my heart wherever I go. Hopefully we will meet again.

, , , , , , , , ,

Now am I wrong / For trying to reach the things that I can't see



Moikka! Täällä on arki rullannut normaaliin tahtiin. Ollaan vauvan kanssa käyty puistossa ja kävelyillä. Talvesta huolimatta täällä on päivälämpötilat ollut sen verran korkeita, että hikeä pukkaa ulos mennessä. Vapaa-aikaa olen viettänyt tyypilliseen tapaan Annan tai J:n seurassa. Oon myös pariin kertaan nähnyt Alinaa, joka on suomalainen auppari joka saapui muutama viikko sitten. Ollut ihan mahtavaa päästä taas puhumaan suomea kasvotusten ensimmäistä kertaa tyyliin 4 kuukauteen. 

Hey! I haven't been blogging for a while but there just hasn't been that much happening. I've been spending my days with the baby and my time off I'm usually either with Anna or J. A new au pair from Finland came here couple of weeks ago so I have been catching up with her as well. So awesome to get to speak Finnish face-to-face with someone. It has been such a long time!


Viime viikonloppuna lähdin P:n luokse Mackayhin. P on siis yksi mun Australialainen tyttökaveri. P asuu aivan ihanassa paikassa keskellä vuoria ja sokeriruokopeltoja. Ihan älyttömän kaunista seutua niinkuin kuvista näkyy. Käytiin viikonlopun aikana jossain luonnonpuistossa tms kävelemässä ja ihailemassa vesiputouksia, katsottiin muutama sysipaska leffa ja lauantaina käytiin baarissa.  En olekaan varsinaisesti käynyt ulkona Balin jälkeen. Meillä oli ihan älyttömän hauska ilta, mutta edelleen mä kyllä totean ettei toi dokaaminen ja clubeilla juoksu ole mun juttu ollenkaan. Hauskaa näin silloin tällöin mutta nyt ei kyllä taas tarvitse hetkeen mennä. Sunnuntaina me käytiin sitten yhden P:n kaverin kanssa aamupalalla, jonka jälken suunnattiin takaisin P:lle koomaamaan. Illalla sain sitten kyydin takaisin Moranbahiin. Oli kyllä hauska viikonloppu, vaikkei paljoa saatukaan aikaiseksi. 

Last weekend I spent in Mackay with my girlfriend. She lives in the middle of the mountains and cane fields and it was just so beautiful around there. We went to some waterfalls for lunch on saturday and also went clubbing on saturday night. We had a really good time but I just remembered again that drinking and clubbing just isn't my thing. Sure it is fun once in a while but yeah don't think I'll be going again anytime soon. On sunday morning we went for brekkie with P:s friend and after that we just took it easy. I got a life back to Moranbah on sunday night.


Mulla on nyt viimeinen viikko au pairina menossa ja sekavat tunnelmat jatkuu. Toisaalta en malta odottaa matkan jatkamista, mutta sitten taas ajatus perheen ja J:n hyvästelemisestä ei tunnu yhtään hyvältä. Ja nyt siellä päässä varmaan herää kysymys, että minne me ollaan lähdössä? Vastaushan on ettei meillä ole vielä aavistustakaan. Ollaan katseltu nyt erilaisia duuni vaihtoehtoja ja useampia tarjouksiakin ollaan saatu. Ei kuitenkaan mitään mihin oltaisi suoralta kädeltä tartuttu, mutta katsotaan nyt. Jos ei lähdetä töiden perässä mihinkään, otetaan suunnaksi luultavasti Cairns, josta sitten lähdetään reissamaan etelään. Meidän uusi aupairihan tulee lauantaina, joten mä muutan J:lle muutamaksi päiväksi kunnes saadaan suunnitelmat selviksi. 

So this is my last week as an au pair. I'm really excited about leaving and getting to see all new places again, but on the other hand I have no idea how will I be able to say goodbye to all these people. Now you're probably thinking about where are we going then? We have absolutely no idea! Our new au pair is coming on saturday and I'm going to stay at J's place for couple of days till we figure everything out with Anna. We have got couple of job offers but we haven't confirmed anything yet. If we won't take any of the job possibilities we will probably head up to Cairns and start traveling down. We will see what happens.