, ,

They say it's what you make / I say it's up to fate


 
Moikka! Mulla on ollut tähänastisen Australiaeloni ehdottomasti tylsin viikonloppu. Ehkä oli jo aikakin kun muuten on ollut niin hauskaa. Päätin sitten olla lähtemättä sinne Mandurahiin poikien kanssa (idiootti!!!) ja jäin "nauttimaan" yksinolosta kotona. Perjantaina en sitten tehnytkään muuta, kun katsoin Top Gearia + pari leffaa (miksi en ole aiemmin katsonut Hitmania?).


Lauantaina miittasin Lindan Belmontissa. Tarkoitusena oli etsiä Lindalle juoksukengät ja mulle bikinit. Noh Lindan kengät löydettiin helposti, mutta bikinit olikin sitten astetta haastavampi homma. Ehkä mä oon vaan nirso tai sitten täällä vaan on vain huono tarjonta. Löysin tasan yhdet joista tykkäsin, ja niihimpä ei tietenkään enää löytynyt alaosaa ollenkaan joten ostamatta jäi. Kierrettiin siis kaksi ostoskeskusta ja muutama muukin mesta. Jossain vaiheessa meihin iski aivan järkyttävä juustokakun himo ja lähdettiin sitten sellaista metsästämään, tuloksetta. Päädyttiin lopulta nälkäisinä Jamie Oliverin ravintolaan syömään ja siitäkään ei kyllä ole montaa positiivista sanaa. Ruoka oli keskivertoa ja annoskoot suhteutettuna hintoihin aivan naurettavia. Illaksi lähdettiin vielä sitten tsekkaamaan ne bileet Joondalupissa ja huhhuh mitä paskaa. Pari tuntia siellä väkisin hengattiin, ennenkuin mulle riitti ja päätettiin lähteä ajamaan kotiin.


Sunnuntaina juhlittiin Australia päivää ja meillä oli taas suunnitelmat niin sekaisin että ihan naurattaa. Alunperin meidän piti mennä yksiin kotibileisiin, mutta loppujen lopuksi koko bileitä ei edes järjestetty. Aamulla sitten yritettiin kovasti tyttöjen kanssa jotain keksiä, ja päädyttiin sitten Jennyn kaverin kautta toisiin bileisiin Fremantleen. Viihdyttiin siellä sitten pari tuntia, ja just kun mulla alkoi oikeesti olla hauskaa niin tytöt päättivät että haluavat lähteä syömään. Eipä siinä sitten taas muuta kuin ratin taakse ja menoksi. Käytiin nappaamassa ruokaa ja jatkettiin matkaa yksiin mun kaverin bileisiin. Eipä ollut näissäkään bileissä kehumista, joten jossain siinä puolentunnin jälkeen päätettiin lähteä keskustaan katsomaan ilotulituksia. Siinä vaiheessa kun päästiin joenrantaan odottelemaan valoshowta, niin meillä kaikilla oli vitutuskäyrä sen verran korkealla, että eipä siinä mitkään raketit riittäneet mieltä piristämään. Lähdettiin sitten suosiolla kesken kaiken käppäilemään autolle ja ajamaan kotiin. Kivasti jouduttiin vielä keskustan ruuhkaan tiesulkujen takia. Tristan laittoi vielä jossain välissä viestiä, että he olivat saaneet yli 40 rapua parissa tunnissa. Tässä vaiheessa mun teki jo mieli ruveta itkemään omaa tyhmyyttäni. :D Lopulta kun pääsin kotiin ei paljoa kiinnostanut kun painaa pää tyynyyn ja unohtaa että koko viikonloppu edes tapahtui. 


Tänään olen vain hengaillut kotona ja odotellut poikia kotiin. Aamulla kävin koiran kanssa pitkällä lenkillä, jonka jälkeen tein vatsatreenin ja nyt pesen pyykkiä ja katselen taas Top Gearia. Meille on kivasti tulossa vielä joku toimittaja tänään vierailulle. Ericasta on tulossa iso juttu paikallislehteen, niin haluavat kai haastatella Tristania. Mä tässä kovasti pohdin, että mihin pakenisin siksi aikaa. Jospa tää tästä vielä iloksi muuttuisi... 

, , ,

Found yourself a path upon the ground / You ran into the night; you can't be found

 

Moikka! Sain Annan kamerasta parit kuvat vielä viimeviikonlopulta niin ajattelin tulla lisäilemään. Vähän ees parempia kun noi mun kännykkäversiot hah. Täällä on mennyt viikko ihan chillisti. Maanantaina käytiin pesemässä koira ja ostamassa pari uutta kanaa kuolleiden tilalle. Meillä vipeltää nyt sitten neljä kanaa tuolla takapihalla. Tiistaina taas oli suku kylässä ja vietettiin vähän läksiäisiä Ericalle. Paikalla oli 11 lasta ja 15 aikuista niin kyllä siinä meteliä riitti. Ericahan lähti siis viimeyönä pariksi kuukaudeksi sairaalaan niin me ollaan nyt Tristanin ja lasten kanssa nelistään.


Tänään on nyt tullut otettua ihan iisisti. Yritetään nyt kehittää pojille mahdollisimman paljon ohjelmaa ettei ikävä iske liian pahasti joten vein ne tänään uima-alteelle. Meillä kävi vielä hyvä tuuri sen suhteen, että törmättiin siellä muutamiin niiden kavereihin joten leikkiseuraa riitti. Huomenna Tristan ja pojat lähtee Mandurahiin. Suunnitelmissa on kuulema rentoutumista ja veneilyä. Mä en ole vielä päättänyt että lähdenkö matkaan vai en. Tahtoisin kyllä, mutta ajatus tyhjästä talosta neljäksi päiväksi kuulostaa aika lupaavalta. Lauantaina olisi myös yhdet pool partyt ja sunnuntaina Australia Day niin senkin suhteen olisi ihan kiva jäädä

, ,

And if we should die tonight / We should all die together / Raise a glass of wine for the last time


Täällä on taas aika kiitänyt sellaista vauhtia, ettei ole mitenkään blogiin kerennyt. En itseasiassa edes muista millon viimeksi koko konettakaan olen avannut. Viimesimmän päivityksen jälkeen on tosiaan tapahtunu vaikka mitä. Muutama viikko sitten joku crackhead hyökkäsi mun kimppuun keskustassa kun odoteltiin kavereita baarin edessä. Tästä onneksi selvittiin vain muutaman päivän päänsäryllä ja pienellä kuhmulla. Jennyn silmissä kuulema näytti siltä että mut aiotaan tappaa kun mun päätä hakattiin asfalttiin. :D Ihme sekopäitä täälläkin riittää.

Viikko sitten taas heräsin siihen, kun Tristan laittoi viestiä, että älä vaan tulee kotiin, täällä on tulipalo. Meilläpäin oli siis syttynyt isompikin bushfire, jota vastaan taisteltiin parikin päivää. 650 hehtaaria metsää paloi ja mukana meni myös 52 taloa ja muutama vaja. Palon sytytti viallinen sähkölinja, ja sopivasti sattui olemaan yli 40 asteen helle niin siinä ei kauaa mennyt kun liekit jo kurottelivat parissakymmenessä metrissä. Mä olin tosiaan sen pari päivää Annan luona evakossa kun kotiin ei ollut asiaa tiesulkujen tai ihan yleisten turvallisuussyiden takia. Onneksi palo saatiin kuitenkin hallintaan ja kuolemantapauksia ei tullut yhtä lukuunottamatta (joka ei varsinaisesti kyllä paloon liittynyt). Täälläpäin maailmaa nämä ovat valitettavasti kovin yleisiä, tänäkin viikonloppuna useampikin palo riehunut Perthin alueella, ja yksi jälleen meidän kodin vieressä, onneksi ei kuitenkaan viimeviikkoisen veroinen.


Muuten on aika mennyt työskennellessä ja nyt on tullut parin viikon aikana juhlittuakin aika paljon. Uutenavuotena oltiin ensin Lindan kanssa katsomassa tennismatsia (saatiin vip-liput tutulta) ja sitten NYE at foreshore tapahtumassa. Forseshore olikin täyttä kuraa ja lievästi sanottuna vitutti, että niistä lipuista ihan kiitettävä summa maksettiin. Meille sitten tosiaan riitti jo ennen puoltayötä ja otettiin suunnaksi kotibileet toisella polella Perthiä. Vuoden vaihde vietettiinkin sitten taksissa. Loppu hyvin kaikki hyvin ja bileet jatkui aamuun asti hyvällä meiningillä.

Aamullakin jaksoi vielä hymyilyttää kun oli nalle kainalossa :)
Viime lauantaina  oltiin tyttöjen kanssa Fremantlessa myöhäisellä lounaalla, josta pari kaveria tuli nappaamaan meidät veneelle. Veneilyn jälkeen päädyinkin sitten kuskiksi ainoana selväpäisenä. Pikkasen nauratti kun ekaks jouduin ajamaan upouutta Lexusta jonka jälkeen auto vaihtui parikymmentä vuotta vanhaan pick-uppiin. Noh ainakin tuli todistettua että kyllä multa manuaalivaihteisto sujuu vielä niinkuin ennenkin. Illan päätteeksi päädyttiinkin sitten jälleen kotibileisiin. Sunnuntaina taas oli Sets On The Beach nimiset biitsibileet Scarboroughssa. Oltiin eka parilla kaverilla siinä biitsin vieressä etkoilemassa. Bileet ei loppujen lopuksi mun mielestä mitenkään niin kummoiset olleet vaikka kaikki niitä on ylistänyt maasta taivaaseen. Hauskaa meillä kuitenkin oli niinkuin aina. :) Nyt saa kuitenkin vähäks aikaa tää bilettäminen mun osalta riitää.


Niin ja pahoittelut puhelinkuvista tällä kertaa, mutta mä en vaan ole muistanut kameraa kaivaa laukusta aikoihin. :D

, , , , ,

Christmas lights

Elikkä niinkuin jo mainitsinkin, niin joulun ja uuden vuoden välinen viikonloppu tuli vietettyä Mandurahissa. Ajettiin sinne aikaisin perjantaiaamuna ja takaisin kotiin palattiin sunnuntaina. Perjantain varsinaisena ohjelmana oli laskea vene vesille, ja mennä ihailemaan jouluvaloja kanaaleissa. Mandurahin jouluvalot on siis melko kuuluisa nähtävyys näillä seuduilla. Siinä veneellä ohi ajellessa mä kyllä totesin, että jos mun pitäis jossain täällä päin asua ja ei tarvitsis rahasta huolehtia niin siinä ois kyllä aika hyvä vaihtoehto. Aivan uskomattoman kaunista ja älyttömän upeita taloja. Nauratti kyllä ihan se, kuinka älyttömäksi ihmiset noiden jouluvalojen kanssa menee. Noh, mikäs siinä jos ei tarvitse sähkölaskustaan huolehtia, mutta miten tuolla sisällä voi edes nukkua tuollaisen valoshown aikana?


Lauantaina suunnattiin taas aamulla taas veneelle ja lähdettiin ravustamaan. Mun ei ollut edes alunperin tarkoitus lähteä, mutta hyppäsin sitten viime hetkellä matkaan ja onneksi hyppäsin. Mä oon ihan rakastunut yleisen veneilyn lisäksi ravustukseen. Saatiinkin tällä kertaa kuusitoista rapua. Maksimi mitä oltais saatu pyytää oli kaksikymmentä, niin ei siitä paljoa uupumaan jäänyt. Alimittaisi tulikin sitten monia kymmeniä, mutta ne oli päästettävä takaisin mereen. Onnistuttiin myös nostamaan ylös rausku, joka oli syöttivarkaissa meidän rapupyydyksessä.  Ravustaessa aika kiiti vauhdilla ja pian huomattiinkin, että oltiin oltu merellä lähes 7 tuntia. Ja ruokaahan nämä miehet ei olleet muistaneet pakata matkaan (viiniä ja olutta kylläkin), joten syöttien loppuessa suunnattiin suosiolla takaisin kotiin. Illalla päästiinkin sitten herkuttelemaan vastapyydetyillä ravuilla. :)

Tristan taiteili mulle viinilasin, kun ne oli sitä mieltä että nainen veneessä joka on vielä selvinpäin tuo huonoa onnea..

Muuten Mandurahin reissu sisälsi lähinnä uimista, ruuanlaittoa, legojen rakentamista ja muuta leikkimistä. Paikallahan oli myös Tristanin sisko lapsineen, joten siinä oli muutama pikkuinen vahdittavana. Oli todella mukava viikonloppu, mutta kyllä oli ihana päästä takaisin kotiin rauhoittumaan sunnuntaina.