, , ,

By the cracks of the skin I climbed to the top / I climbed the tree to see the world / When the gusts came around to blow me down / Held on as tightly as you held onto me

 
Laskeskeltiin eilen illalla Tristanin kanssa, että olen ollut täällä nyt reilu pari kuukautta. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että siitä on vain kaksi kuukautta kun tulin Australiaan. Ei vain mahdu mun aivoihin, että miten niin lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon? Olen ollut telttailemassa, vesihiihtämässä, festareilla, läpäissyt tough mudderin, veneillyt ja ravustanut useampaan otteeseen, tavannut vaikka kuinka paljon uusia ihmisiä, löytänyt ystävän ja vaikka mitä muuta. Se hetki kun astelin turvatarkastusjonoon Helsinki-Vantaalla kyyneleet silmissä ja halasin ystävät ja perheen läpi (vähintään kymmenen kertaa) tuntuu aivan käsittämättömän kaukaiselta. Siitä ei ole kuin 77 päivää. Näiden päivien aikana olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä aivan uskomattoman paljon. Olen oppinut monia asioita itsestäni joihin en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Esimerkiksi olen tajunnut kuinka paljon rakastan vettä. Minne ikinä joskus asetunkaan niin haluan, että asun lähellä joko merta, jokea tai järveä. Noin viikko sitten näin unta, jossa olin takaisin suomessa ja koulussa tappelemassa lopputöiden kanssa. Se stressi ja ahdistus minkä tunsin siinä unessa sai minut ymmärtämään, että vuoden mittainen tauko opinnoista ei taidakkaan minun kohdallani riittää.



Nämä kaksi kuukautta ovat tehneet minusta paljon itsevarmemman ja olen oppinut rentoutumaan ja nauttimaan pienistä asioista. Se kuinka yksi tekstiviesti oikealta ihmiseltä saa hymyn kasvoille loppu päiväksi. Se kuinka huomaat, että kykenet taistelemaan pelkojasi vastaan ja kuinka helppoa se lopulta onkin. Se kuinka lähes tuntematon pieni lapsi huutaa nimeäsi ja juoksee syliisi koulun pihalla. Se kuinka jostain ihmisestä on tullut alle kahdessa kuukaudessa sinulle niin läheinen, että voit kertoa hänelle koko elämäntarinasi mitään poissulkematta. Se kun paistat onnistuneesti elämäsi ensimmäiset pihvit ja syöt niitä itsekin hymysuussa (minne se kasvissyöjä katosi?). Se kun huomaat ettet ole meikannut yli kuukauteen. Se kun lähikauppasi työntekijä tietää jo sisään astuessasi mitä olet tullut hakemaan ja kyselee aidosti kiinnostuneena päivästäsi. Se kun huomaat, että jokaisella mukanasi kantamalla korulla on tärkeä merkitys. Se kuinka et osaa olla surullinen tai katkera, vaan uskot että kohtalo hoitaa jos on hoitaakseen. Se kun voit sanoa ääneen olevasi onnellinen sitä aidosti tarkoittaen. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.

Onnellisuus, minkä olen löytänyt itsestäni täällä johtuu uskoakseni pitkälti vapaudesta. Olen vapaa tekemään mitä haluan ja menemään minne tahdon. Tästä vapaudesta en ole valmis luopumaan ihan hetkeen. Se, että mitä aion nyt sitten tehdä opiskelun ja paikoilleen asettumisen sijaan on täysin auki. Ehkä jään Australiaan pidemmäksi ajaksi, ehkä jatkan matkaa jonnekkin muualle, kuka tietää.




Varsinaista ikävää en ole kokenut, ja se kertoo siitä, että olen tehnyt oikean päätöksen. Tottakai välillä tulee hetkiä, kun kaipaa jotain ihmistä tai miettii kuinka kiva olisikaan istua kynttilänvalossa ja katsella lumisadetta ikkunasta. Kuitenkaan kertaakaan en ole toivonut olevani takaisin Suomessa. Sen jälkeen kun astelin lentokoneeseen, en ole itkenyt kertaakaan. Muutaman kerran skypeillessä tai kirjan (tiedätte kyllä mistä kirjasta kyse) sivuja selaillessa on tullut hetkellisesti sellainen olo, että nyt se itku sitten tulee. Eipä ole näkynyt. Ainiin, mutta onhan minulla ollut aivan jäätävä ikävä karjalanpiirakoita!


Alunperinhan minulla oli tarkoitus asua tässä perheessä 8-10 kuukautta, mutta nyt suunnitelmat ovat muuttuneet. Perth on aivan ihana paikka ja pidän perheestäni todella paljon. Kuitenkin huomaan koko ajan ajattelevani ja suunnittelevani reissaamista ja matkan jatkamista. Tällä hetkellä aikomuksenani on sitten nostaa rinkka selkään jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Meillä on Annan kanssa suunnitelmissa aluksi ottaa kaikki ilo irti länsirannikosta ja ajaa ylös Darwiniin asti. Darwinista saatamme suunnata Alice Springsiin, tai vaihtoehtoisesti suoraan itärannikolle. Sen tarkempia suunnitelmia ei ole eikä ole aikomuksena tehdäkkään. Mistä sitä tietää toteutuuko nämäkään? Mennään sinne minne tie vie.

"Do not follow where the path may lead. Go instead where there is no path and leave a trail"
-Ralph Waldo Emerson


PS: Hitto mä aina naureskelen näile vuodatusteksteille ja nyt sitte julkaisin sellaisen itse. Hups.

, , , ,

Loving every minute 'cause you make me feel so alive, alive

 
Okei täällä tehdään kuolemaa ja pahasti. Lauantai tuli roikuttua veneen perässä ja sen kyllä tuntee. Mulla on koko kroppa mustelmilla jo jokainen pienikin liike on tuskaa. :D Esimerkiksi autolla ajaminen on ollut hieman hankalaa kun ei tahdo pää kääntyä... Meillä oli siis Erican suvun joulujuhla ja paikalla oli parisenkymmentä henkeä. Oltiin kymmenen aikaan aamulla rannassa pystyttämässä gazeboa, tuoleja jne. Ohjelmassa oli ruokailua, juomista, veneilyä, kneeboardingia, banaaniveneiltä, sitten noite skiing biscuiteja (ei mitään hajua mikä tämä on suomeksi) jne. Kuvien laatu on tällä kertaa vähän heikompaa kun mä olin unohtanut ladata mun kameran niin jouduttiin kuvaamaan Annan kameralla.


Meillä oli aivan älyttömän hauskaa. Mua kyllä hieman huvitti kun monesti on nähnyt sivusta muiden tekevän tätä ja ajatellut vaan että näyttääpä helpolta ja hauskalta....Joo ei. Hauskaa kylläkin mutta helposta kaukana. Siinä biscuitissa saa kyllä roikkua kaikin voimin että pysyy kyydissä ja ai että sitä kipua kun iskeydyt veteen yli 60km/h tuntivauhdilla. Mä onnistuin pari kertaa tipahtamaan oikein hienosti niin että pamahdin siihen veden pintaan neljäkin kertaa ennenkun upposin pinnan alle. Meillä oli tosiaan Tristan ratissa koko ajan ja se teki kyllä kaikkensa tiputtaakseen meidät kyydistä. :D 

Me paineltiin taas tiimikuteissa. Ihmiset varmaan luulee kohta ettei muita vaatteita omistetakkaan..

Välillä kun rupes voimat loppumaan hengailtiin sitten rannassa, syötiin, juotiin ja juoruiltiin. Meillä kävi todella hyvä tuuri kelien suhteen, taivas oli lähestulkoon pilvetön ja elohopea nousi lähemmäs neljääkymmentä.  Yleensä kuulema tähän aikaan vuodesta ei ole vielä näin lämmintä Perthissä. Lasten lempipuuhaa olikin vesipyssyillä sotiminen ja meduusojen keräileminen. Taidettiin me Annankin kanssa vähän osallistua vesisotaan. 


Illalla me saatiin Annan kanssa vielä päähänpisto, että lähdetään baariin. Käytiin sitten kotimatkalla paikallisessa Alkossa (josta saatiin alennusta siitä hyvästä ettei meillä ollut muuta kun bikinit päällä.....) ja mentiin Annalle aloittelemaan. Linda liittyi myöhemmin seuraan ja käytiin tosiaan parissa baarissa keskustassa. Lopputuloksena kyllä todettiin että ei tosiaan ollut sen arvoista, ensimmäinen baari näytti siltä kuin se olisi täynnä 16vuotiaita ja kestettiin siellä vissiin 10 minuuttia.. 


Sunnuntaina me keskityttiinkin sitten lähinnä kuolemiseen. Jossain vaiheessa selvittiin jopa kauppaan hakemaan ruokaa, jonka jälkeen jatkettiin sängyssä makaamista ja mustelmien vertailua, hah. Lopputuloksena voin taas vain todeta että olipa yksi parhaista viikonlopuista täällä (miks musta tuntuu että sanon tän saman joka viikonlopun jälkeen?=D).

, ,

I'm making the night mine until the day I die / No lights to brake when you're hanging by fate

 
Anna sai vihdoinkin aikaseks lähetettyä mulle Stereosonicin kuvat niin pääsin niitä nyt tännekkin lisäämään. Oltiin siis tossa pari viikkoa sitten festaroimassa ja oli kyllä ihan älyttömän hauska viikonloppu. En ole varmaan kertaakaan eläissäni ollut niin hyvin järjestetyssä ja niin suuressa tapahtumassa. Kaikki pelas älyttömän hyvin ja jonottaa ei tarvinnut käytännössä ollenkaan. Itse en myöskään joutunut todistamaan yhtään rähinää. Australia 1 Suomi 0. 


Esiintyjiähän oli sitten laidasta laitaan, mm Armin van Buuren, Ferry Corsten, Calvin Harris, David Guetta, Krewella, W&W, Nicky Romero, Axwell, Zedd, Empire of the sun etcetc.. Gareth Emery veti mun makuun kaikista parhaan setin, kun taas heikoimpia oli David Guetta ja valitettavasti Arminin setti oli melko tylsä verrattuna siihen kun hänet viimeksi näin. Oikeasti olin ihan yllättynyt siitä, kuinka kuraa David Guetta on livenä, huhhuh. 


Ikimuistoisin hetki tolta viikonlopulta oli se, kun olin yhen kaverin hartioilla, Armin van Buuren soitti ja taivaalta rupesi satamaan kaatamalla vettä. Sitä fiilistä ei vaan voi sanoin kuvailla. Siinä vaiheessa kun ensimmäiset sadepisarat ropisi mun kasvoille niin mun ainoa ajatus oli se, kuinka onnellinen mä oikeasti olen tällä hetkellä. Australiaan lähtö oli kyllä ylivoimaisesti mun tähänastisen elämäni paras päätös. :)



, , ,

Hold still right before we crash 'cause we both know how this ends

 
Moikka ! Täällä on sujunut viikonloppu ihanan rauhallisissa merkeissä. Perjantaina vietettiin leffailtaa Annan kanssa tässä meillä (katsottiin Mulan.....). Lauantaiaamuna herättiinkin sitten joululauluihin ja kuusen koristeluun. Ihan hassua katsoa joulukuusta tossa olohuoneessa, kun ulkona on täysi kesä päällä. Puolenpäivän aikaan otettiin suunnaksi Ikea, kun multa oli päässyt ruisleipä ja mustikkamehu loppumaan. Siellä vierähti sitten hetki jos toinenkin kaikkea sisustuskrääsää tutkiessa ja korvapuusteja (jotka ei ollu kyllä korvapuusteja nähnytkään..) syödessä. Loppujen lopuksi päädyttiin ostamaan yksi setti piparkakkumuotteja... 



Ikean jälkeen suunnattiin Hillarys Boat Harbouriin, jonne meidän oli tarkoitus mennä lounaalle. Paikka nousi nopeasti yhdeksi suosikeistani Perthissä. Paljon hienoja veneitä, söpöjä pieniä putiikkeja ja ravintoloita. Alueelta löytyi myös uimaranta ja iso vesiliukumäki johon mua ei päästetty. :( Lounaalle asti ei ikinä selvitty, mutta churroja syötiinkin sitten senkin edestä.



Illemmalla käytiin vielä rannalla ihailemassa auringonlaskua. Olin kuullutkin aiemmin kehuja länsiaustralian auringonlaskuista, ja kyllä täytti odotukset. Vedessä oli vielä yksi myöhäinen kitesurfer (mikä tää on? leijalautalija??:D) ja se meno oli kyllä aivan uskomattoman upeaa. Nousi ehdottomasti mun bucket listalle.







Sunnuntai aamu vietettiin joella Annan perheen kanssa. Ohjelmassa oli paddleboardingia joka oli yllättävän hauskaa. Aluksi ajattelin että kyseinen touhu saattaisi olla hieman tylsää, mutta oikeastaan se oli vain ihanan rentouttavaa. Failattiin kyllä aika tyylikkäästi Annan kanssa kun mentiin tosi kauas rannasta, melkein keskelle jokea. Rantaan palaaminen oli meinaa melkein mahdotonta tuulen vuoksi. Kyllä me onneksi kuitenkin selvittiin ja saatiimpahan treeni samalla.. :D Uimassakin tuli sitten käytyä, vahingossa. Oltiin lautojen kanssa siinä joella ja ihailin vain maisemia ja totesin Annalle kuinka rakastan elämääni ja samalla sekunnilla löysinkin itseni pinnan alta. En tosiaan tajua miten siinä niin kävi, mutta saatiimpahan hyvät naurut.:D Onnistuttiin myös bongaamaan vihdoin delfiinejä. Oli aika superhienoa kun oltiin annan kanssa kahdestaan yhdellä laudalla ja siitä kaksi delfiiniä pomppi muutaman metrin päästä meistä.  


Iltapäivä vietettiin sitten kävelemällä ympäri Cottesloeta. Käytiin kaikissa söpöissä pikku putiikeissa ja rannalla. Kirjoteltiin meille myös to do listaa, asioista mitä halutaan täällä Australiassa toteuttaa. Voin sanoa ettei ihan lyhyeksi se lista jäänyt.. :D Viikonloppu oli kyllä kokonaisuudessa aivan ihana ja rentouttava, ehkäpä yksi parhaimmista tähän mennessä. :) Ensi viikonloppuna olisi sitten ohjelmassa Erican perheen joulujuhla joka sisältää mm vesihiihtoa ja banaaniveneitä. :D